đ️ Kellarin JĂ€lkeen: Ankea Aamunkoitto
Muutamaa vuotta myöhemmin Janne Aarnio kÀveli ulos vankilan porteista.
Tuomio oli ollut suhteellisen lyhyt, mutta sen vaikutus oli pysyvÀ. Verkkovihansa vuoksi hÀn menetti sen vÀhÀisenkin sosiaalisen pÀÀoman, jonka oli omistanut. Työpaikan saaminen oli miltei mahdotonta, kun työnantajat googlasivat hÀnen nimensÀ ja löysivÀt linkit vanhoihin uutisiin ja yhÀ verkossa kiertÀviin mainintoihin "Natsi-Jannesta".
HÀn asui pienessÀ asunnossa, maksoi velkojaan ja kÀvi harvoin ulkona. Tietokoneen hÀn oli vaihtanut vanhaan, hitaaseen koneeseen, jota hÀn kÀytti vain pakolliseen asiointiin. Sosiaaliseen mediaan hÀn ei koskenut. Se maailma, joka oli antanut hÀnelle hetkeksi valtaa ja huomiota, oli myös ottanut kaiken.
ErÀÀnĂ€ harmaana iltapĂ€ivĂ€nĂ€ Janne huomasi televisiossa uutisjutun nuorista, jotka olivat joutuneet nettikiusaamisen uhreiksi. HĂ€n tunsi vatsanpohjassaan tutun inhon tunteen, mutta se ei enÀÀ kohdistunut muihin. Se oli suunnattu miehelle, jona hĂ€n oli ollut kellarin pimeydessĂ€. Janne, entinen "Janne88", sulki television ja lĂ€mmitti pikaruoan. HĂ€nen elĂ€mĂ€nsĂ€ oli nyt harmaata, ankeaa ja mitĂ€töntĂ€ – paljon vĂ€hemmĂ€n jĂ€nnittĂ€vÀÀ kuin silloin, kun hĂ€n oli ollut vihattu verkkotĂ€hti. Mutta se oli ainakin rauhallista.
google.com, pub-4228858246410736, DIRECT, f08c47fec0942fa0
Kommentit
LÀhetÀ kommentti