Totuuden torvi

  Markku istui neuvotteluhuoneessa ja yritti näyttää "tiimipelaajalta". Toimitusjohtaja puhui lämpimästi "haastavasta markkinatilanteesta", "strategisesta uudelleenryhmittymisestä" ja siitä, kuinka "me olemme kaikki samassa veneessä". Veneessä oli kuitenkin reikä. Se reikä oli Markun tilipussissa kohdassa, jossa yleensä luki suoritebonus . "Tänä vuonna emme jaa rahallisia bonuksia", toimitusjohtaja sanoi ja hymyili perään kuin olisi juuri kertonut ilouutisen. "Mutta muistamme teitä kaikkia yrityksen logolla varustetulla tiskirätillä!" Markku puristi nyrkkiään taskussaan. Tiskirätillä ei makseta asuntolainaa, eikä sillä varsinkaan osteta sitä uutta kahvinkeitintä, jota hän oli katsellut puoli vuotta. Pelastus saapuu tekstiviestillä Markku käveli parkkipaikalle hartiat lytyssä. Juuri kun hän oli istumassa autoonsa, puhelin piippasi. Se ei ollut työnantaja, joka olisi tullut katumapäälle. Se oli S-mobiili . "Sinulle on makse...

  Muutamaa vuotta myöhemmin Janne Aarnio käveli ulos vankilan porteista. Tuomio oli ollut suhteellisen lyhyt, mutta sen vaikutus oli pysyvä. Verkkovihansa vuoksi hän menetti sen vähäisenkin sosiaalisen pääoman, jonka oli omistanut. Työpaikan saaminen oli miltei mahdotonta, kun työnantajat googlasivat hänen nimensä ja löysivät linkit vanhoihin uutisiin ja yhä verkossa kiertäviin mainintoihin "Natsi-Jannesta". Hän asui pienessä asunnossa, maksoi velkojaan ja kävi harvoin ulkona. Tietokoneen hän oli vaihtanut vanhaan, hitaaseen koneeseen, jota hän käytti vain pakolliseen asiointiin. Sosiaaliseen mediaan hän ei koskenut. Se maailma, joka oli antanut hänelle hetkeksi valtaa ja huomiota, oli myös ottanut kaiken. Eräänä harmaana iltapäivänä Janne huomasi televisiossa uutisjutun nuorista, jotka olivat joutuneet nettikiusaamisen uhreiksi. Hän tunsi vatsanpohjassaan tutun inhon tunteen, mutta se ei enää kohdistunut muihin. Se oli suunnattu miehelle, jona hän oli ollut kellarin pimeydes...