Seija sai kuitenkin karvaasti kokea, kuinka helposti tämä unelma voi muuttua painajaiseksi – painajaiseksi, joka ei ole vieläkään täysin ohi.
"Taloudellinen väkivalta alkaa hiiviskellen. Kun sitten ymmärtää, että jotain on tehtävä, voimat ovat jo loppu,"Seija, nyt 61-vuotias, kertoo. Nuorempana hän ei edes tiennyt taloudellisesta väkivallasta. Vasta ammattilaisten avulla hän ymmärsi joutuneensa sen uhriksi. "Luulin, että väkivaltaa on vain henkistä ja fyysistä."
Kun Seija ja hänen puolisonsa aloittivat perhe-elämää 1990-luvun alussa, Seija uskoi heidän liittonsa kestävän ikuisesti. Nuoripari toimi perinteiden mukaisesti: maatilalla oli jo sukupolvien ajan ollut tapana, että mies hoitaa raha-asiat ja nainen vastaa enemmän lapsista ja kodista. Tämä työnjako sopi Seijalle.
"Olen tunneihminen, ja raha-asiat tuntuivat minulle vaikeilta. En jaksanut niitä ajatella, ihmissuhteet olivat minulle tärkeämpiä," hän muistelee. Seijalle oli luontevaa, että mies oli perheen pää, mutta elätettäväksi hän ei suostunut. Hän oli työskennellyt ennen avioliittoa ja jatkoi työntekoa miehensä maatilalla. Äidiksi tultuaan hän hoiti vauvan lisäksi maatilan työntekijöiden ruokailut ja monet muut askareet.
Pari pyöritti Etelä-Pohjanmaalla matkailualan yritystä. Molemmat tekivät päivittäin töitä yrityksessä, mutta se ja sen tili olivat yksin miehen nimissä. Seija ei saanut palkkaa eikä päässyt käsiksi tilille. Aluksi tämä järjestely toimi. "Mieheni hoiti raha-asiat hyvin. Asiantuntijan laatimaan veroilmoitukseen laitoin vain nimeni alle, enkä edes tiennyt tarkalleen, mihin," Seija kertoo.
Omaa rahaa Seijalla ei juurikaan ollut, eikä hän sitä osannut kaivatakaan. Hän nautti vaatimattomasta maalaiselämästä. Jos hän tarvitsi jotain itselleen, hän osti sen omalle tililleen maksettavalla pienellä kotihoidontuella tai yhdessä miehensä kanssa.
Kaikki sujui melko hyvin niin kauan kuin parisuhdekin oli kunnossa. Mutta kun onni alkoi säröillä, taloudellinen epätasa-arvo paljastui karulla tavalla.
Mies alkoi käyttää rahaa vallan välineenä, ohjailuun ja rankaisemiseen. Esimerkiksi kun Seija tarvitsi uudet talvikengät, mies lupasi ostaa ne heille yhteisellä kaupunkireissulla. Kaupassa mies kuitenkin alkoi luetella Seijan jo omistamia kenkiä eikä lopulta suostunutkaan ostamaan uusia. Samoin kävi takin kanssa: ensin mies lupasi sen, mutta kun Seija teki virheen yrityksen työtehtävässä, lupaus peruttiin.
Lopulta mies myönsi Seijalle pankkikortin yhteiselle tilille. Seija käytti korttia harkiten perusostoksiin, mutta hänen piti aina selittää rahankäyttöään miehelleen. Esimerkiksi ruokaostosten yhteydessä ostetut lasten ulkovaatteet saattoivat aiheuttaa kyselyitä suuremman summan vuoksi.
Seijan taloudellinen asema perheessä oli verrattavissa heidän kolmen lapsensa asemaan. Kun lapset saivat viikkorahaa koulussa, Seijakin sai muutaman kymmenen markkaa. Tämä siitä huolimatta, että hän oli perheen toinen aikuinen ja teki maatilalla yhtä paljon töitä kuin miehensä. Mies kuitenkin vähätteli hänen panostaan. "Hän kyseli, onko se ja se valmista vieraita varten ja olenko hoitanut jonkin toisen asian. Muuten hän ivaillen sanoi, että vain hän teki tilalla oikeita töitä."
Riidat kärjistyivät, ja mies syytti Seijaa itsekeskeisyydestä. Seijaa alkoi pelottaa niin, ettei hän enää uskaltanut puhua omista tekemisistään. Jo siitä saattoi seurata moitteita. "Taoin päähäni, etten puhu omista tekemisistäni enkä siitä, jos joku asiakas kehuu tekemääni työtä."
Tilanne muuttui Seijalle sietämättömäksi, vaikka hän ei osannutkaan selittää tunnettaan edes itselleen. "Pihamaalla kävellessä tuntui, että kannan mukanani jotain todella painavaa."
Lopulta Seijasta tuntui, ettei mies yksinkertaisesti arvostanut hänen ponnisteluitaan tai häntä ihmisenä. Seija alkoi itsekin epäillä omaa riittämättömyyttään ja otti toisen, matalapalkkaisen päivätyön ulkopuoliselta työnantajalta kelvatakseen. Silti hän jatkoi työskentelyä tilalla entiseen malliin. Kahden työn yhdistäminen vaati Seijaa heräämään jo aamuyöstä ehtiäkseen hoitaa kaikki velvollisuutensa. Hän uupui.
Viimeinen niitti oli, kun mies jäi jälleen kiinni uskottomuudesta. Seija halusi erota. "Siinä vaiheessa ajattelin, että kunhan vain pääsen aviovaimon roolista."
Pari erosi virallisesti, mutta käytännössä elämä maatilalla jatkui entisellään, erillisiä nukkumispaikkoja lukuun ottamatta. Seija jäi asumaan maatilalle, koska siellä oli hänen päätyönsä ja lapset olivat lähellä. Hän oli myös kiintynyt yrityksen asiakkaisiin. Hänellä ei ollut mitään omaa, joten lähteminen tuntui mahdottomalta. "Tuntui, että maailmani romahtaa. Jalkojeni alla ei ollut mitään. Voimani eivät riittäneet siihen, että olisin lähtenyt tuntemattomaan. Minä pöhelö jäin siihen tilanteeseen uinumaan."
Tämä johti siihen, että vielä yli viisi vuotta avioeron jälkeen Seijan ja hänen miehensä ositus on yhä tekemättä. Yrityksen arvo on arvioitu satoihin tuhansiin euroihin, ja miehen verotietojen mukaan hän on tienannut useana vuonna yli 100 000 euroa vuodessa. Seijalla taas ei ole omaisuutta, hänelle ei ole kertynyt juurikaan eläkettä, ja hänellä on vain pieniä säästöjä menneestä matalapalkkaisesta työstä.
Nyt Seija on vihdoin palkannut asianajajan avustamaan osituksessa. Hänen epäluottamuksensa entistä puolisoa kohtaan on niin suuri, että ositussuunnitelmasta kertomisen jälkeen hän meni yöksi ystävälleen. "Ex-mieheni ei ole koskaan ollut fyysisesti väkivaltainen, mutta silti pelkäsin."
Oman talouden haltuunotto on ollut Seijalle erittäin vaikeaa. Hänellä ei ole ollut käsitystä taloudellisista oikeuksistaan ja mahdollisuuksistaan. Hänen on vaikea asettua vastustamaan entistä puolisoa, joka hallitsi hänen talouttaan ja elämäänsä niin pitkään. Kaikkein pahimmalta Seijasta tuntuu se, ettei ositusta vastustava ex-puoliso tunnusta hänen tekemänsä lasten- ja tilanhoidon arvoa. "Minä mahdollistin sen, että yritys toimi ja että mieheni pystyi keskittymään myös muihin yrityksiinsä. Toivoisin, että arvoni nähtäisiin muutenkin kuin niin, että minun pitää kerjätä sitä."
Suru tekee Seijan niin voimattomaksi, että hänelle tulee yhä välillä olo, ettei hän jaksa vaatia ex-mieheltään omaisuutta, joka hänelle avio-oikeuden nojalla kuuluu. "Juristini on kuitenkin sanonut, että älä luovuta," Seija sanoo ja alkaa itkeä.
Seija kertoo saaneensa paljon apua Viola – väkivallasta vapaaksi ry:ltä ja siellä toimivasta, eron jälkeiseen väkivaltaan keskittyvästä Tukikeskus Varjosta. Sinne hänet ohjattiin kunnan mielenterveyspalveluista.
Seijan on yhä vaikea uskoa omiin kykyihinsä ja siihen, että hän on tehnyt elämässään tarpeeksi työtä. Hänellä on terveysongelmia, joiden hän arvioi johtuvan liiallisesta stressistä. Tällä hetkellä hän on työkyvyttömyyseläkkeellä.
Tulevaisuuden haaveet Seijalla ovat vaatimattomat. "Toivoisin, että minulla olisi viiden vuoden päästä oma koti, jossa minun olisi hyvä olla. Olen elänyt 30 vuotta muille ja antanut ydinperheelleni kaiken. Nyt haluaisin elää myös itselleni."
Nuorten naisten toiveet miehestä perheenpäänä ja elättäjänä kauhistuttavat Seijaa. Hän ei arvostele pariskuntien erilaista työnjakoa sinänsä, mutta toivoo jokaisen parin keskustelevan raha-asioistaan jo suhteen alussa, kun kaikki on vielä hyvin. Seija kannustaa myös laatimaan virallisen asiakirjan siitä, miten toisen tekemä työ perheen ja yhteisten asioiden eteen huomioidaan taloudellisesti mahdollisessa avioerossa. "Sopimuksessa pitäisi näkyä myös toisen tekemä työ ja sen arvostus. Paperin tekeminen voi tuntua turhalta, mutta se kannattaa silti tehdä. Täytämmehän me muutenkin kaiken maailman lomakkeita."
Seija kertoo mielellään tarinaa vihkipapista, joka ei suostunut vihkimään nuortaparia ennen kuin he olivat riidelleet kunnolla. Mielipiteet, myös rahasta, pitäisi tuoda esiin jo ennen vihkimistä. "Ettei tule sitten myöhemmin sellaista ajatusta, että toinen on viemässä toiselta," Seija sanoo.
Osituksesta Seija toivoo pakollista lailla. "Jokaisen eroavan parin pitäisi tehdä ositus esimerkiksi kahden kuukauden kuluttua avioerosta," hän ehdottaa.
Hän itse yrittää vihdoin päästä taloudellisesti eroon entisestä puolisostaan. Menneen hyväksymisessä on vielä paljon työtä. "En halua tulla katkeraksi, mutta kun katson peiliin, niin kyllä minua surettaa."
<script async src="https://pagead2.googlesyndication.com/pagead/js/adsbygoogle.js?client=ca-pub-4228858246410736"
crossorigin="anonymous"></script>
